Nenäpunkki on vielä tutkimuksista huolimatta huonosti tunnettu loinen. Nenäpunkit ovat pieniä vaaleita hämähäkkieläimiä, joita tuskin koskaan näkee paljaalla silmällä. Niitä tavataan koirilla iästä, rodusta, elintavoista ja sukupuolesta riippumatta, mutta sitä esiintyy suurilla koiraroduilla enemmän kuin pienillä. Nenäpunkit elelevät syvällä koiran nenäonteloissa ja nielussa.
Nenäpunkin tartuntatapoja ei täysin tunneta, mutta todennäköisimmin se tarttuu suoraan koirasta toiseen. Koska punkit selviävät viileissä ja kosteissa oloissa jopa 3 viikkoa, on mahdollista, että tartunnan voisi saada myös epäsuorasti esim. haistelemalla leluista, esineistä tai maastosta. Nenäpunkkia on löydetty myös ketulta. Nenäpunkki ei tartu ihmisiin.
Nenäpunkki voi aiheuttaa niiskuttelua, pärskimistä, kuonon alueen kutinaa, sierainvuotoa ja hajuaistin heikkenemistä. Tyypillinen diagnostinen oire on ns. reverse sneezing, ”takaisinpäin aivastus”, joka saattaa ilmetä kohtauksina. Koira ”ryystää”, vetää nenän kautta ilmaa niin voimakkaasti, että se joskus tulkitaan jopa hengitysvaikeudeksi. Nenäpunkkitartunta voi joskus olla myös täysin oireeton.
Nenäpunkkitartuntaa epäiltäessä kaikki perheen koirat tai muuten läheisessä kontaktissa toistensa kanssa olevat koirat tulee hoitaa kerralla. Hoitojakso on kestoltaan vähintään kolme viikkoa, häätöön voidaan käyttää joko suun kautta annettavaa tablettia tai niskan iholle laitettavaa valeluliuosta.
Nenäpunkki ei varsinaisesti ole vaarallinen, mutta saattaa olla hyvin kiusallinen ja hankala vaiva. Suurella osalla koirista tartunta on oireeton.
Nenäpunkkia ei voi luotettavasti todeta, mutta eläinlääkärin sitä epäillessä aloitetaan yleensä lääkitys. Loishäätövalmisteiden tehon säilyttämiseksi turhia, varmuuden varalta annettuja lääkityksiä tulee välttää!
